Wushu on tärkeä osa Kiinan kulttuuriperintöä, jonka rikas sisältö on säilynyt vuosisatojen ajan. Kirjaimellisesti käännettynä "wu" on sotilaallista, "shu" on taidetta. Wushu tarkoittaa siis taistelutaidetta tai taistelulajeja.

Vaikka wushu on vielä melko pieni laji monissa maissa, se on vakiintunut kansainvälinen urheilulaji. Vuonna 1990 wushu valittiin Aasian kisojen viralliseksi mitalitapahtumaksi. Vuodesta 1991 lähtien Wushun maailmanmestaruuskilpailut on järjestetty joka toinen vuosi. Ja vuonna 2022 Wushu valittiin yhdeksi nuorten olympialaisten kilpailulajiksi.

Aiemmin wushu oli merkittävässä roolissa Kiinan monissa sodissa ja poliittisissa mullistuksissa. Nykyään kiinalaiset ovat organisoineet ja systematisoineet wushun viralliseksi opinhaaraksi. Se on 1,2 miljardin asukkaan maan suosituin kansallisurheilulaji, jota harrastavat niin nuoret kuin vanhatkin. Sen painopiste on siirtynyt taistelusta suoritukseen, ja sitä harjoitetaan tavoitteena kehittää terveyttä, itsepuolustustaitoja, henkistä kurinalaisuutta, virkistysharrastusta ja kilpailu-urheiluna. Ammattimaisia wushu-joukkueita on jokaisessa provinssissa, kuten Pekingissä, Shanghaissa, Shanxissa, Guangdongissa jne. Kaikissa suurimmissa urheiluyliopistoissa on wushu-osasto, esimerkiksi Pekingin urheiluyliopisto ja Shanghain urheiluyliopisto jne. Siellä työskentelee professoreita ja opiskelijoita. Wushu-tutkimusta ja -tutkimuksia ja tuhansia opiskelijoita valmistuu vuosittain.

Wushun kuvaamiseksi on parasta ymmärtää sen opetuksen filosofia. Jokaisessa liikkeessä on oltava järkevä taistelusovellus ja esteettisyys. Wushun sisällön runsaus, wushun liikkeiden kauneus, vaikeustekijä ja tieteelliset harjoitusmenetelmät, sekä pitkä historia erottavat wushun muista kamppailulajeista. Rutiinit suoritetaan yksin, pareittain tai ryhmissä joko paljain käsin tai perinteisillä kiinalaisilla aseilla. Lyhyesti sanottuna wushu on yksi jännittävimmistä kamppailulajeista, jota voidaan nähdä, tuntea ja viime kädessä harjoitella.